TYÖPAJA: Mahdollisuus tulla tekemään videokuvauksia esimerkiksi päiväkotiryhmien kanssa. Työpaja avoinna iltapäivisin tai sopimuksen mukaan!

> Lisätietoja

The duration for this musical composition/installation is 13 days which corresponds to the total duration of the Cartes Flux3 Festival, commencing at 6 pm on 6.5.08 and running until 3 pm on 18.5.08. A graphical score especially made for this installation allows the progression of the music to be followed.

“A Project: A Room: 13 Days” is both a sound installation and composition for 4 individual loud-speakers. The loudspeakers are constructed by Timlin of: coil springs, a washing machine, a large plastic tube and several metal sheets. Each loudspeaker is visually as well as acoustically unique. The basic idea was to create speakers that add their own peculiarities to the sounds they diffuse as well as react physically to the sound material they receive.

…the beauty of drones accompanied by hums, creaks, and rattling ::: colourful postcards on the white doors of my wardrobe ::: the liberating experience of loosing the sense of time ::: offering alternatives ::: things have to be experienced, not learned ::: escaping your own mind ::: how much does 157 grams of happiness weigh? ::: cleaning one’s ears is like cleaning one’s mind ::: the non-contradiction between order and chaos…

> more

Visuaalisen rikkauden lisäksi Salosmaan videoita leimaa tekninen viimeistely ja tarkoin harkittu äänimaailma, joka tuo hänen teoksiinsa voimakkaan elämyksellisen pohjavireen. Salosmaan teoksissa ei ole juurikaan kerronnallisia elementtejä, mutta voimakkaan emotionaalisesti ladattu audiovisuaalinen maailma luo niihin omituista lumovoimaa, joka pitää katsojan herpaantumattomassa otteessaan. Hänen teoksiaan ei vain vilkaista.

OTSO KANTOKORPI
Kirjoittaja on helsinkiläinen toimittaja ja kriitikko

Havainto, aika ja subjekti ovat keskeisiä kysymyksiä kaikessa taiteessa. Perinteisesti kuvataide on nähty tilallisena ja musiikki ajallisena taiteena. Audiovisuaaliset mediataideteokset osoittavat tämän jaon ongelmalliseksi: ääni asettuu tilaan ja liikkuva kuva käy ajalliseksi. Havaitseminen on aina yhtäältä subjektiivista, toisaalta teknologisesti välittynyttä, ”teknolo- gisten linssien sävyttämää”. Sen perustavat kategoriat ovat tila ja aika. Teknologia tai yleisemmin tekniikka liittyy näihin kategorioihin: subjekti on ajan ja tilan jäsentämisen mekanismi, eikä siinä sellaisena ole mitään luon- nollista.

Taide on aina perustunut samastumisen lo- giikalle. Katsoessaan teosta katselija asettuu sille alttiiksi, ja jos teos onnistuu kosketta- maan häntä, se tarkoittaa samalla että katse- lija vedetään osaksi teosta, sisään sen maail- maan. Tämä maailma poikkeaa ”luonnollisten” havaintojemme maailmasta – kun arkielämäs- sä havaintomme tuntuvat tulevan meille kuin itsestään, taiteen äärellä meille paljastuu tä- män tulemisen välittyneisyys.

Uusmediataide lyö kiiloja havainnon ykseyteen ja auttaa rakentamaan kokemusmaailmaam- me uudella tapaa. Siten se on lähtökohtaises- ti sekä kokeellista että kokemuksellista. Tie- tyllä tapaa tekijän ja katsojan suhde muuttuu demokraattisemmaksi: ei ole enää niin, että itsenäinen tekijäsubjekti ammentaa sisäisyy- destään valmiin teos-objektin, jolle katsova subjekti sitten altistuu.

Uusmediataiteen sijainti taiteen ja tieteen vä- lisellä rajapinnalla tekee siitä etuoikeutetun välineen näiden alueiden yhtymäkohtien kar- toittamiselle. Se nostaa esiin sekä tieteellis- ten innovaatioiden taiteelle avaamat mahdol- lisuudet että taiteellisten visioiden tekniselle kehitykselle esittämät vaatimukset. Pohjim- miltaan kyse on tavasta, jolla tiede ja taide yhdessä muokkaavat inhimillistä kokemusta.

UUSMEDIATAIDE SAATTAA AUTTAA AJATTELEMAAN UUDELLA TAVALLA!

Suuri osa käsillä olevan festivaalin teoksista on mallinnettu kokonaan tietokonetta apuna käyttäen tai niissä on muokattu audiovisuaa- lista materiaalia tavalla, joka ei olisi mahdol- lista ilman tietokonetta. Toisaalta valikoimas- sa on myös perinteisempiä kameran kanssa kuvattuja teoksia. Erityisesti valikoiman suo- malaiset teokset edustavat perinteisempää suhdetta kuvaan. Niissä kyse ei ole niinkään teknisistä kokeiluista kuin kokeiluista kerron- nan muodoilla.

Kaikki festivaalin kansainväliset teokset ovat Suomen ensiesityksiä lukuun ottamatta Thorsten Fleischin teosta Energie!

Toivotamme kaikki sydämellisesti tervetulleiksi CARTES FLUX3-festivaalille!

…

KEN GOLDBERG & KARL BÖHRINGER (US): flw [1996]

This project considers the distance between the viewer and what is being viewed. How does technology alter our perceptions of distance, scale, and structure? Technologies for viewing continue to evolve, from the Camera Obscura to the telescope to the atomic force microscope; each new technology raises questions about what is real versus what is an artifact of the viewing process. For example, how does the framed vision of the microscope differ from the framing induced by the World Wide Web? Discontinuities induced by these media can undermine what Husserl calls the ‘inner’ and ‘outer’ horizons of experience. These horizons are vital to architecture and to what we might call ‘telepistemology’: the study of how distance influences belief, truth, and perception.

Loan from Catharine Clark Gallery, San Francisco, US
Images courtesy of the Artists and Catharine Clark Gallery

> goldberg.berkeley.edu/art > www.ee.washington.edu/faculty/karl > www.berkeley.edu/flw

KEN GOLDBERG is an artist and professor of engineering at UC Berkeley. His work has been exhibited at the Whitney Biennial, Venice Biennale, Pompidou Center (Paris), Walker Art Center, Ars Electronica (Linz Austria), ZKM (Karlsruhe), ICC Biennale (Tokyo), Kwangju Biennale (Seoul), Artists Space, and The Kitchen (New York).

KARL BÖHRINGER is professor of engineering at the University of Washington, Seattle. He received both his M.S. and Ph.D. degrees in Computer Science from Cornell University and his Diplom-Informatiker degree from the University of Karlsruhe, Germany. His work was featured among the Top 100 Science Stories in Discover Magazine’s 2002 “Year in Science.”

MARKUS RENVALL (FI): KROMAKEY-NUKKEKOTI [2008]

Chromakey Dollhouse is an installation and a media workshop that conveys the strategies of tackling media to participants of all ages. Using a chroma key greenscreen and four specially designed dollhouses, the audience can create their own pieces within the framework of the installation, instead of encountering it as a spectator.

ENROLL TO THE WORKSHOP: paivi@cartes-art.fi

> www.av-arkki.fi

Riemukas tulkinta kansansadusta, jota seurataan tällä festivaalilla kansakoulun pulpetissa.

TERO JARTTI (FI): KUINKA KARHU MENETTI HÄNTÄNSÄ [2005]

Heleänä kaartui sinipoutainen taivas Salokorven erämaa-alueen ylle tuona huhtikuisena sunnuntaina, jolloin eläinten oli määrä pitää vuosittainen Metsän hienoin häntä -kilpailu. Osallistujia oli paljon,mutta pituusvertailut ja kauneusarvioinnit olivat tuskin käynnistyneet, kun kärsimätön karhu jo julisti itsensä kilpailun voittajaksi. Kettu päätti käyttää karhun löyhäpäisyyttä hyväkseen ja samalla näpäyttää karhua tämän öykkärimäisestä käytöksestä. Ja kun paikalle ilmestyvät vielä pastori Juselius ja Renki-Aapeli, on karhulla edessään kovat ajat!

Riemukas tulkinta vanhasta kansansadusta. Tarinan mukana välittyy myös suomalaista kulttuurihistoriaa. Tero Jartti on sekä kirjoittanut ja kuvittanut teoksen, ja hänen otteensa on vahva, väkevä ja humoristinen. Luonto- ja ihmiskuvauksessa mieleen tulee mm. kirjallisuutemme uranuurtaja, Aleksis Kivi ja hänen seitsemän veljestään.

TUOTANTO: Foxley Ltd

Ikuisessa kaupungissa ajelehtiessaan taiteili- ja löytää maiseman, joka on aina sama ja silti jatkuvan muutoksen sävyttämä.

LAURI ASTALA (FI): ROME DÉRIVE II [2006]

Generally, urban space is a place for arrivals and departures, a flow of non-returnable moments. The notion of the Eternal City all too easily creates an image of a static, even massive and heavy, permanent place. In these works Rome appears light and unattainable, changing and amorphous. It is a City passing by and streaming around you, its fixed points forever growing dim.

> www.av-arkki.fi

FINNISH VIDEO artist Lauri Astala’s (b. 1958) work draws on phenomenology as he studies human experience and perception from an objective point of view, thereby detaching them from common and scientific views. He uses scientific models as a basis for his work, but at the same time he tries to make us realize that the basis of science isn’t scientific – it’s philosophical. Astala opens our minds to the way we perceive our surroundings by creating videos of the effect that the elements such as sunlight, shadows and wind have on the way we experience architecture. Works like these have the power to make us see ourselves seeing